Musiikkiteollisuus pissi muroihinsa jo 15 vuotta sitten!

Musiikkiteollisuudella ei mene tätä nykyä hyvin. Itse asiassa loppu häämöttää musiikkiteollisuudelle sellaisessa muodossa kuin se on ollut muutamien viimeisten vuosikymmenenien ajan. Levymyynti jatkaa laskuaan ja äänitteiden digitaalinen myyntikään ei ole korvannut tätä romahdusta. Levy-yhtiöt tekivät emämunauksensa jo aiemmin; tuleva ja meneillään oleva musiikkiteollisuuden alasajo on vain seurausta aiemmin tehdyistä karkeista virhearvioinneista. Tänä päivänä musiikista hyötyvät sellaiset tahot, jotka aiemmin eivät olleet mukana tässä teollisuuden haarassa ollenkaan, esimerkiksi Applen iTunes, ja oma lukunsa on tietysti Spotify.

Silloin kun musiikkitarjontaa olisi aktiivisesti jo voitu viedä nettiin, ja houkutella ihmisiä ostamaan musiikkinsa netistä, suuret levy-yhtiöt keskittyivät kehittämään entistä hienompia kopiosuojauksia cd-levyilleen. Nämä kopiosuojaukset osoittautuivat kuitenkin täysin merkityksettömiksi. Tällä välin musiikin kuluttajat tajusivat musiikin digitaalisuuden tuomat edut ja alkoivat latailla sitä toisiltaan netistä. Levy-yhtiöt ja levykaupat nostivat levyjensä hintoja vielä lisää. Samalla levyjen kallis hinta vaikutti siihen että entistä harvempia artisteja meni kaupaksi.

Kilpailu koveni entisestään ja huipusta tuli entistä kapeampi; lisäksi siellä tuuli enemmän kuin ennen. Hitit olivat pinnalla entistä lyhyemmän aikaa. Vähemmän nimekkäistä artisteista tuli tappiota entistä raskaammin, koska levyt eivät kalliilla hinnalla liikkuneet levykaupoista. Puhuttiin myös "yksi kymmenestä" -säännöstä, jonka mukaan yksi levy kymmenestä tuo kunnon voitot, joka mahdollistaa muiden yhdeksän levyn tappiot.

Tarjontaa musiikista oli valtavasti, kun halpa digitaalinen äänitystekniikka mahdollisti entistä useammalle levyn tekemisen edullisesti. Kynnys levyntekoon madaltui olennaisesti, koska studioita ja äänittäjiä alkoi ilmestyä entistä enemmän, ja innostus äänittämiseen ja musiikin tekoon oli niin suurta, että moni studio polki hintoja saadakseen asiakkaita.

Tähän ollaan siis tultu, romahduksen partaalle. Voisiko mikään enää pelastaa tätä teollisuuden alaa niin, että se ei muutu vain ja ainoastaan harrastukseksi monille? Tärkein ja nopeimmin vaikuttava lääke olisi tarkistaa levyjen hintatasoa. Uutuuslevy saisi maksaa nyt enintään 12-14 euroa, mieluummin vielä vähemmän. Tällaiselle hintatasolle se olisi pitänyt laskea jo monta vuotta sitten. Alhaisemmalla hinnalla levyt voisivat liikkua kaupasta kuluttajalle. Nettilatauksissakin hinta voisi laskea hieman, ja lisäksi kappaleet tulisi olla kuluttajan niin halutessa ladattavissa korkeammalla äänenlaadulla kuin nykyformaatit.

CD-levyn korvattua vinyylin 80-luvun puolen välin paikkeilla musiikkiteollisuus ei malttanut olla käyttämättä hyväkseen tätä taitetta ja nostaa musiikin hintaa, täysin perusteettomasti. CD oli halvempi tuottaa kuin vinyyli, ja silti CD:stä tuli kuluttajalle kalliimpi, koska katsottiin, että uudesta tekniikasta kuluttaja on valmis maksamaan enemmän. Kuluttaja sitten innostuksessaan "täydellisestä" äänenlaadusta maksoi enemmän kuin oli tottunut siihen asti. Musiikkiteollisuuden sairas kehitys alkoi jo tällöin.

Tilanne jossa ollaan nyt, on ollut arvattavissa ja nähtävissä jo vähintään kymmenen vuotta. Silti musiikkiteollisuus ei ole voinut tinkiä levyjen hinnoista ajoissa tai kehittää uudenlaista musiikinjakelua riittävän vakavasti. Miksi ei? Koska kaikissa vakavasti otettavissa uusissa vaihtoehdoissa kate olisi pienentynyt, ja tämä olisi ollut suurille levy-yhtiöille sietämätöntä. On toimittu yhtä lyhytnäköisesti kuin alkuasukasheimopäällikkö. Ahneella on loppu, minkäslainen se olikaan?